keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, lisää vanhoja kameroita.

Edellisestä postauksesta tuli kaverilta kommenttia, että heilläkin oli samanlainen Agfa, kun oli mukula...
Tästä rohkaistuneena sivuan vähän tuota kalustopuolta, vaikkei sillä välttämättä ole hyvien kuvien kanssa paljoakaan tekemistä...
Agfan kanssa mentiin teinihölmöilyt läpi ja kuvata olisi pitänyt paljon enemmän. Siinä olis sitä kulttuurihistoriaa muisteltavaksi, heh. Inttiaikana tuli paljon hyviä kuvia ja pari vuotta sen jälkeenkin oli Agfa käytössä.
Kunnes vuonna -76 sijoitin ihan KINOkameraan.
Oikein pystyi tarkentamaan ja salamakin toimi patterilla. Ja automaattivalotus oli jotain ihan ihmeellistä.
Kyl oli hienoo ja helppoo ja kuvatkin parani ainakin tekniseltä tasoltaan.

Seuraava askel oli järjestelmäkamera.
Aivan uusi FM-malli oli tullut markkinoille vuoden -77 lopulla.
Vaihdettavat objektiivit. Tarkka valouksen mittaus. Aukon ja suljinajan käsisäätö, ei automatiikkaa.
Oli opeteltava käyttö ja säädöt ihan eri tavalla kuin ennen.
Oli ihan sattuman kauppaa,että päädyin Nikoniin, mutta eipä ole tarvinnut järkkärin merkin vaihtoa harkita.
Samalla kun mahdollisuudet erilaisiin lisävarusteisiin ja -välineisiin lisääntyi, lisääntyi myös nälkä niihin.
Ja kyllä sitä salamaa, objektiivia, ynnämuuta siinä vekotinhullun vuosina kulki käsien läpi.
Ja kuvat huonontui aina vaan, mitä enemmän sitä romua oli mukana.
Jossain välissä onneksi tajusin tämän ja myin pois kaikki zoomit ja pitkät putket. Koko 80-luvun puolivälistä kuvasin tällä rungolla ja melkein yksinomaan 28mm laajakulmalla. Mitä nyt joku 20mm ja 50mm lasi oli joskus käytössä.
Ja pelkästään mustavalkoista.
Tämäkin ikuistus vuodelta noin -82. Itsetehty rakkine kulkuneuvona paikalliset koltiaiset kaahasivat jotain paikallista soratietä. Ja säilyivät ...
Näillä mentiin tonne ehkä vuoteen 2001 tai 2, kunnes digiaika koitti laadukkaan pokkarin muodossa.
Kyl oli hyvä, mut oli kyl kalliskin. Niin kallis, että ei kehtaa edes sanoa. Mutta pelaa edelleen silloin harvoin kun tulee käytettyä.
Mutta se digikameroista.
Kuvaamisessa ei väline ole se tärkein juttu.
Kaikella saa kuvaa.
Niinkuin ny esmerkiks neulanreikäkameran kuvat.
Pahvilaatikko reikä etuseinässä ja filmi takaseinässä.
Pannaan vielä kaupan päälle kolmen kuukauden valotusaika.
Ja kuvaa syntyy...
PS. Viivat taivaalla tuli auringon liikkeestä.

5 kommenttia:

  1. Sitä olen minäkin ihmetellyt, miten sitä ei ymmärtänyt kuvata omaan elinympäristöään ja sen tapahtumia.
    1962 sain ensimmäisen kameran jolla olisi voinut kuvata niin montaa nyt hävinnyttä kohdetta.

    VastaaPoista
  2. Mulla oli filmiaikana tapana näpätä ne viimeiset ruudut ihan kotinurkista tutuista paikoista. Nyt on kiva katsoa, miten paikat muuttuu ajan myötä.
    Jaa juu. Pitäneen kaivaa joku esimerkki...

    VastaaPoista
  3. Niin olisi pitänyt tehdä!
    Kyllä Kuopion ruutukeskustakin on muuttunut vuodesta 1962, siellä on puutalojen ja kortteleiden määrä pudonnut jos mahdollista miinukselle. Yhteen kortteliin herättiin kokoamaan ne jotka säästyivät pahemmalta tuholta kuin sota jätti.

    VastaaPoista
  4. Komee pirssi tyypeillä! Onko sulla vielä käytössä toi nikoni?

    VastaaPoista
  5. Myin sen velipojalle 25 vuotta sitten ja on kuulemma edelleen käyttökunnossa, vaikkei olekaan kuvannu sillä enää muutamaan vuoteen...
    Ostin nimittäin silloin uudemman mallin FM:stä.
    Sittemmin annoin sen tytölle -97 kun käytiin yhdessä Voitzin valokuva ykköstä.

    VastaaPoista