Haudan partaalta...

Vuosien kuluessa on noita eläimiä tullut saatettua pois elävien kirjoista erinäisistä syistä.
On ollut vanhoja eläimiä, sairaita eläimiä, loukkaantuneita eläimiä, tai joskus niitä vaan on ollut liikaa.
Mutta mutta...
Välillä tulee pidennystä elämään yllättävältä taholta.
Nimittäin.
Läski-Vesku oli jo vuosia pikkuhiljaa heikentynyt ja huonontunut.
Laahusti paikasta toiseen sumeasilmäisenä ja takkuisena, eikä ruokakaan maistunut.
Kuseskeli sisälle aina silloin tällöin ja oli jo mielestäni lopettamista vailla.
Satuttiin sitten vielä kerran viemään se eläinlääkärille, joka otti verensokerin ja totesi sen olevan yli kaikkien asteikkojen.
Insuliinipiikkiä varten resepti ja kotiin.
Okei...
Diabetes oli vienyt kissiltä lihakset ja melkein hengen parin viimeisen vuoden kuluessa.
Mutta ala sitä nyt sitten piikittämään kerran päivässä! Ei tule mitään.
Se elukka kyl osaisi pistää niin paljon hanttiin, ettei se rokottaminen onnistuis montaa kertaa.
Päätettiin turvautua kikka kakkoseen, jonka kuultiin sattumalta toimineen koiralla.
Insuliini on kotoisin haimasta...
Sormenpään kokoinen kikkare lampaan haimaa kerran pari päivässä pitää sokerit kohdallaan.
Vaikutus oli liioittelematta dramaattinen heti ensimmäisen haimanpalan jälkeisenä aamuna.
Kirkassilmäinen ja terhakka katti pyysi kovaäänisesti ruokaa.
Siihen loppui heikkeneminen ja tylsistyminen. Ja sisälle kuseminen.
Tänään Vesku on terve ja terävä ja vaatii haimansa päivittäin.
Jos ei satu olemaan etsimässä luomuruokaa pikku jyrsijöiden muodossa...

PS. Toi Läski-Vesku on vähän niinkuin sesonkijuttu.
Talvisin katti on ulkonäöltään kuin karvainen lentopallo raajoilla ja parilla muulla ulokkeella varustettuna.
Kevään tullessa se haihduttaa kropastaan valehtelematta 1,5 kg läskiä ja on tosi laiha koko kesän.
Ihan luuta ja nahkaa.
Kunnes taas syksyllä lihoo sen saman läskin takaisin talvea vastaan...

Lisäys 25.2. kommentin ansiosta.
Haimalääkityksen teho saattaa olla yksilöllistä. Liekö lihansyöjä jotenkin kykenevämpi hyödyntämään näitä juttuja.
Meillä on kissat olleet aina kansalaistottelemattomia ulkoilijoita. Ja aina ovat ne keränneet itselleen läskivillapaidan syksyisin. Pauttiarallaa 25% painosta rasvaa. Ero selviää talvi- ja kesäpainon erosta.
On niitä sen verran punnittu aikoinaan.
Aikoinaan Manne-ahtisaari painoi kesällä 4,5kg ja talvella 6,5kg
2kg RASVAA! Yli 30% talvipainosta
... jaa, että mikä ahtisaari.
No mannehan oli kieltämättä aika paksussa kunnossa ajoittain. Erään keväisen kissatappelun jäljiltä kinnernivelestään sen verran toipilaana nilkuttessaan, assosiaatio presidenttiimme oli suorastaan kiusallisen ilmeinen.
Mainitsin asiasta mummulleni, joka vanhan ajan arvot omaksuneena oli ihan kauhuissaan moisesta loukkaavasta asenteesta istuvaa presidenttiä kohtaa.
Myöhemmin huomasin hänen kyllä hihittelevän ajatukselle nilkuttavaa kollia katsellessaan.