maanantai 11. lokakuuta 2010

Hitaasti, hitaammin, hitaimmin.


Sain pokaalin.
Olin kolmas.
Kuka hyvänsä pystyy ajamaan moottoripyörällä 300km/h, mutta kuka pystyy ajamaan moottoripyörällä 25m:n matkaa 1,5m leveällä radalla yli minuutin. Ulos ei saa ajaa, eikä panna jalkaa maahan.
Nopeampi on tosi moni, mutta hitaampia saa etsiä.
Hengissäpysymisen edellytyksiä motoristilla on silloin, kun pitää kaikkia muita tielläliikkujia potentiaaleina tappajina.
Jos haluaa tuntea vauhdin hurmaa, pitää ajaa tarpeeksi huonoa tietä. Polulla 50km/h tuntuu hurjalta vauhdilta, mutta kaatumisesta selviää hengissä ja yleensä terveenä.
Ajellaan edelleen. Kumipyörät alaspäin. Mieluusti aurauskeppien välissä.
Seuraava etappi Pystymettä 29,10.
Ja kunhan tulee talvi ja lunta.
Nastarenkaat, kelkkahaalari, rukkaset.
Hetkittäin hauskinta housut jalassa.

2 kommenttia:

  1. Onnitteluni!
    Tällaisten pokaalien saamisen himon soisin lissääntyvän.
    Ajatteelee kolmen poikalapsen Mummo

    VastaaPoista
  2. Mopo on oivallinen väline hitaasti kiirehtimisen opetteluun.
    Yleensäkin turvallisuuteen vaikuttaa eniten päänsisäiset asiat.
    Huonolle tuurille ei voi mitään. Esimerkkinä eräskin 90-luvun ennakoivan ajon kurssi, jonka pääkouluttaja kuoli vaimonsa ja syntymättömän lapsensa kera osuttuaan hirveen. Viikko ennen em. kurssin alkua.

    VastaaPoista