Lottovoitto taas...

Rahantuloa ei näemmä voi estää.
Sama rivi.
10 viikkoa kerralla.
Pauttiarallaa 25 vuotta sijoitettu samoihin numeroihin.
Siinäpä ne meikäläisen suurimmat rahapelit tässä elämässä.
Joskus aina tärppää. Tälläkin voitolla veikkaa kerran...
Ei vaan. On sitä tullut joskus enemmänkin: Kymppejä kerrassaan. Tosin markka-aikaan.
On tämä sentään vähän riskittömämpää, kuin esimerkiksi ns. arvopaperit.
Paperit, joiden ainoa arvo on ihmisten usko niihin.
Setelipaperilla on samanlaista uskoon perustuvaa arvoa.
Niin kauan, kun ihmiset uskovat rahan vaihtoarvoon, se toimii.
Mutta jos rahaa ei saa vaihdetua ruokaan, sillä on vain paperin arvo.
Sillä voi lämmitellä nuotiolla. Ei muuta.
Usko paperin sanomaan toteutuu liian monessa.
Uskotaan rahaan. Ihmisen asettamaan.
Uskotaan Sanaan. Ihmisen kirjoittamaan ja julistamaan.
Uskotaan ismiin. Ihmisen suunnittelemaan ja toimeenpanemaan. Ja sitten järjestelmän halukkaat pyövelit aloittavat erilaisuuden kieltämisen, eristämisen, tuhoamisen.
Voi voi sentään.

Mazlowin tarvehierargian ensimmäinen tarve: Eloonjääminen.
Siihen tarvitaan esim. ruokaa.
Tuotan ruokaa.
Minulla on tarkoitus.
Mitäpä tässä meikäläinen muuta...